Barbie-leikit

Tyttärelläni on ollut jo vuosia iso kasa barbie-nukkeja, vaatteita ja asusteita -osittain omien intressieni vuoksi. Olen itse leikkinyt viisivuotiaasta saakka barbeilla (en tosin ihan viime vuosina enää..) Ja äitini ompeli aikoinaan niille paljon ihania vaatteita. Minulla oli lapsena myös yksi Daisy-nukke, jolla oli tummansininen kimaltava iltapuku ja kultainen tai hopeinen kirjekuorilaukku. Ne vaatteet ja asusteet oli I-H-A-N-I-A! Aikojen saatossa Daisy katosi jonnekin ja samoin hänen ihana tummansininen kimaltava iltapukunsa ja kirjekuorilaukkunsa. Harmitti ihan vietävästi! Ja harmittaa vieläkin. Aina kirpputoreja kiertäessäni olen saattanut tehdä löydön; `Melkein tuollainen minullakin on ollut!` Ja `Juuri tuollainen minullakin oli!` Se on pakko saada. Muistojen vuoksi. `Tuollainen oli kaverillani ja se oli ihana!` Ostettava se on. Nyt se on minullakin. Tai tyttärelläni. Ei sen väliä, pääasia on, että saan sitä nyt katsella ja ihailla ja muistella. Lähden mielelläni silloin tällöin mukaan barbie-leikkeihin tyttäreni kanssa. Juuri tällä hetkellä hän on erityisen innostunut niistä ja minusta on hauskaa kun pääsen ompelemaan niille vaatteita. Aika monet vanhoista juhlamekoista on tallessa ja leikeissä nyt, osa pikkutavarasta eli kengistä on kadonnut matkan varrella. Kaikkein hauskinta leikeissä on  järjestäminen. `Tää olis nyt sen juhlapukukaupan täti, tää vois olla pöytä ja tää sohva...` Mielikuvitusta voi käyttää melkein loputtomiin! Samalla voi muistella omia leikkejään, kuinka niihin uppoutui joskus tuntikausiksi... 

Daisy vaaleanpunaisessa kimallemekossaan (kyllä, se on juuri se sama mekko eri värisenä!) pääsi juhlapukuliikkeen myyjättäreksi. 

Ken seuraa sohvalla kun tuleva vaimo valitsee itselleen mieluisaa hääpukua. Sylissään hänellä on tietenkin sydämen muotoinen konvehtirasia.

Sindy (?) ei äkkiseltään osaakaan sanoa mikä liikkeen runsaasta valikoimasta miellyttäisi eniten. Onneksi Kenillä riittää hermosäikeitä. Ja suklaata.

Myös kaupan kenkävalikoima on runsas ja monipuolinen.