Joulumieltä Tallinnasta

Teimme toissapäivänä äitini kanssa päiväretken Tallinnaan. Hinta kuljetuksineen oli ainoastaan 15 euroa, joten tartuimme tarjoukseen ja lähdimme matkaan! Viime kerrasta oli 1,5 vuotta aikaa ja silloin kävimme siellä lasten kanssa ihmettelemässä elämänmenoa. Tällä kertaa meillä oli 4 tuntia aikaa maissa ja käytimme sen melko tehokkaasti, mutta kuitenkin rennosti. Ainoa missiomme oli käydä Joulutorilla, joka siellä jo oli pystytettynä ihanine kojuineen ja joulukuusineen. Joulutori vanhassa kaupungissa on kyllä tunnelmallinen elämys, ja siellä nautimme `höögveinit` kiertelyn lomassa. Sen jälkeen lähdimme Virukeskukseen, ja sen pohjakerroksessa sijaitsevasta ruokakaupasta ostimme joulukarkit ja  -suklaat, joista osa toivottavasti myös säilyy jouluun... Paikallisessa ruokakaupassa on muutenkin kiva kierrellä ja katsella paikallista tarjontaa. Tuliaisina tuomme lähes joka kerta myös leipää, ja kestosuosikit ovat `Must Leib` ( ihanan pehmeä, tumma leipä) ja vaalea `Gruusia Leib`. Virukeskuksessa sijaitsee myös kahvila, jossa kävimme paikallisen tuttavan vinkistä. Siellä söimme ihanat punajuuri-vuohenjuustopiirakat, joista täytyy kyllä kokeilla jonkin sortin versiota kotioloissa! Kahvin jälkeen aikaa jäi vielä sen verran että poikkesimme vielä pikaisesti Sadamarketissa, josta löysinkin tyttärelleni toivomuslistalla olleen pipon. Reissu oli siis oikein onnistunut ja rentouttava :)

Lempiväri Keltainen

Keltainen on jännä väri. En ole oikeastaan koskaan pitänyt siitä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut lisäileväni sitä pieninä ripauksina kotiin ja erityisesti keittiöön. Ehkä se on jonkinlaista alitajuista piristyksen hakua. Ja kieltämättä, keltaisessa tuolissa on ihan kivaa juoda aamukahvia varsinkin näillä marraskuun harmailla keleillä! (keltaisesta muumimukista tietenkin) 

                                                          Iloisen keltaista loppuviikkoa!

Kyökin tuunausta

Muutimme nykyiseen kotiimme kolme vuotta sitten. Asuntomme on 1970-luvun kerrostalossa  4h + k. Edellinen asukas oli asunut asunnossa melkein sen koko olemassa olon ajan, joten pientä päivitystä asuntoon piti muuttaessa tehdä. Remonttia oli tekemässä meidän molempien vanhemmat ja lisäksi lattian teki ulkopuolinen remonttimies. Keittiön kaapistot jäivät alkuperäiseen kuosiin, tosin ne on ilmeisesti pinnoitettu jollain kalvolla, ehkä 1980-luvulla. Keittiökaappien uusiminen olisi todellakin paikallaan, mutta koska se on kallista, koitimme piristää keittiön ilmettä pienellä budjetilla. Olin ostanut kaakelimaalia jo pari vuotta sitten, mutta koskaan ei ole löytynyt sopivaa hetkeä tai inspiraatiota maalaushommiin. Pari viikkoa sitten saavutin sopivan mielentilan, ja kaivoin Ronseal-maalin kaapin perältä. Olin putsannut kaakelit jo edellisenä päivänä ja maalasin valkoisella maalilla vanhat, tunkkaiset laatat. Jouduin odottelemaan maalin kuivumista seuraavaan päivään jotta pääsin maalaamaan päälle toisen kerroksen. Vielä silikonisaumaukset  kuntoon ja - Voilà! Avot! Johan piristyi ilme tässäkin kyökissä! Harjoitteluksihan homma meni, ja varmaan valumia ja sanomista löytyy, mutta eteen tulee kuitenkin taas kattilaa, kahvinkeitintä ja mikroa, niin eihän niitä laattojakaan sieltä enää näe... Vielä pitäisi löytyä vanhanajan lankavetimet kaapinoviin, niin keittiö saa olla ja keskityn kokkailuun!

Lempiväri sininen

Sininen on minulle väri, josta pidän aina silloin tällöin. Tummasta sinisestä pidän vaatteissa ja muistan jo lapsena miten minusta tummansinisessä sametissa oli jotain upeaa. Jossain vaiheessa sinistä oli mieheni ja minun ensimmäisessä yhteisessä asunnossa niin paljon, että kyllästyin siihen kokonaan. Elettiin 2000-luvun alkua. Meillä oli siniset astiatkin. Sitten tuli kuvioihin mukaan punainen. Sohva oli pakko päällystää punaisella ja seuraavaan yhteiseen asuntoon maalattiin yksi olohuoneen seinistä punaiseksi. Makuuhuoneessa säilyi sininen. Nykyisessä kodissamme on oikeastaan aika vähän enää sinistä. Makuuhuone on ainoa, jossa sitä on enemmän. Ja jonkin verran pojan huoneessa.

Sininen lamppu makuuhuoneessa on kirppislöytö, uutta mutta vanhahtavaa tyyliä. Tapettikin on siniharmaata kuviotapettia. Pikku hauveli on kulkeutunut mukana lapsuudesta. Se on matkamuisto sedältäni.

 

Sininen mariskooli on oiva karkkikulho, josta on kiva vaivihkaa napata yksi karkki. Ja toinen. Elvis mahtailee hyllyllä valkoisessa jumpsuitissaan ja viitan vuori on sininen.  Aloha! Tämä Elvis ei ole kuitenkaan Havaijilta.

Pojan huoneessa sinistä on siellä täällä, kuten kyllä kaikkia muitakin värejä. Tämä juna on myös kirpputorilöytö ja siinä on hyvä säilytellä tärkeitä pikkutavaroita. Onpas pöytä pölyinen! Olisi ehkä syytä heilutella siellä vähän rättiä....

Tyttären huoneen ainoat siniset väriläiskät ovat vanha lasten ompelukone ja koulupöydän tuoli. Muuten huone on.... mikäs muukaan kuin pinkki!

En tarkoituksella ole makuuhuoneeseen etsinyt sinisiä sävyjä, mutta näissä tyynyissä oli jotain viehättävää ja ne sattuivat olemaan vieläpä alennuksessa, joten ne päätyivät lepäilemään päiväpeitolle. Itse tehty kissataulu olohuoneessa on myös jostain vuosikymmenten takaa, ehkä juuri siniseltä ajalta.