Viimeistä päivää

Elää kuin viimeistä päivää. Tekee kuin viimeistä päivää. Menee kuin viimeistä päivää. Viimeistä viedään! Tänään oli puolen vuoden vuorotteluvapaajaksoni viimeinen päivä. Puoli vuotta pelkkää vapaa-aikaa. Paljon aikaa, paljon suunnitelmia. Ja jotain toteutunuttakin! Kuitenkin, tärkeintä on ollut ajan antaminen muille. Ja itselle. Tänään en ole kuitenkaan mennyt kuin viimeistä päivää. Enkä moneen viikkoon. Oikeastaan, pari viimeistä kuukautta ovat olleet hyvinkin hitaita ja rauhallisia sairastelujen takia. Tälläkin hetkellä on vesirokko pienimmäisellä. Vaan ehkä näin pitikin mennä; ensin oli vauhtia, ideoita, puuhaa melkein joka päivälle. Viimeiset viikot on kerätty voimia ja rentouduttu, nautiskeltu kotona olemisesta yllin kyllin. On kiva palata töihin, nähdä mukavat työkaverit ja päästä ihmisten ilmoille. Kun on pitkään kotona, alkaa kaivata töihin. Kun on töissä, kaipaa kotiin. Siihen kun löytäisikin tasapainon. Ehkä sellaista ei ole olemassakaan. Tai on jonkinlainen; horjuva. Ne kuuluisat ruuhkavuodet! 

Olin tänään, viimeisenä päivänä, oikein ennakoiva: innostuin lasten kanssa askartelemaan kortteja tulevaa Ystävänpäivää varten. Milloinkohan olen viimeksi askarrellut Ystävänpäiväkortteja...? En ehkä ikinä. Nämä ovatkin siten jotain Todella Ainutlaatuista! Iltapalaksi veivasin vielä pannukakkutakinan ja nautimme sitä... niin,  kuin viimeistä päivää :) Saattaapi olla, että leipominen jää tauolle joksikin aikaa ja saamme nauttia jälleen hapankorppua ja `äitien valmistamaa` kiisseliä tulevina iltoina... 

                            



                                                    Kiitos seurastasi!  Ja näkemisiin.... ;)

Unelmien kääretorttu

Talvi paukkuu nurkissa ja lumikasat sen kuin kasvavat pihalla lasten iloksi. Ja kyllä ne aikuisenkin mieltä lämmittävät. On ihanaa kun on kunnolla lunta. En tiedä olisinko joskus eri mieltä, jos meillä olisi omakotitalo tai minulla auto ja ajokortti... Mutta näin on hyvä. Lasten, ja vähän meidän aikuistenkin (k)iloiksi olen leiponut oikein urakalla nämä viimeiset vapaapäiväni ennen töiden aloittamista. Niin, näin nopeasti se puoli vuotta on hujahtanut. Tänään leivoin ikisuosikkiani; unelmatorttua kreemitäytteellä. Maistui varmaan muillekin, koska päivän päätteeksi sitä oli enää 1/4 jäljellä... 

                                                                   Kääretorttupohja:
                                                                    1 kuppi sokeria

1 kuppi kananmunia

1 kuppi jauhoja, joista

1/3 perunajauhoja

2rkl kaakaojauhetta

2tl leivinjauhetta

vehnäjauhoja niin, että kuppi tulee täyteen.

Voikiisselitäyte:

75 g voita 

1 1/2 dl tomusokeria

1/2 tl vanilliinisokeria

1 keltuainen

Lisäksi:

1 1/2 dl hilloa / marmeladia

Pohja paistetaan 225 asteessa  10-12 min uunin keskitasolla.

Kylmyyttä vastaan

Kylläpäs on aikaa vierähtänyt sitten viime raapustelun. Joulun aika meni mukavasti ja perinteikkäästi syödessä ja makaillessa ja etenkin jälkimmäisessä. Liian paljon sairastelua on mahtunut loppu- ja alkuvuoteen, mutta nyt näyttäisi että pitkä tauti olisi selätetty. Sitä ja pakkasta vastaan näpertelin lapsille sopivan kokoiset kaurapussit jämätilkuista. Niiden avulla uni tulee mukavasti ja tuntuvat olevan hyvä apu myös kasvukipuja vastaan. Henkiseen puoleen helpotusta tuovat makeat leivonnaiset ja tällä kertaa leivoimme suklaakeksejä ystävän reseptillä. Kevennellään sitten keväämmällä ;)