Prinssi

Tänään pääsimme juhlimaan lastemme serkkutytön 6-vuotissynttäreitä. Aika monella sen ikäisellä tytöllä on usein lahjatoiveena Barbie tai jotain aiheeseen liittyvää. Harvemmin lahjalistalla on ensisijaisesti Ken, koska barbie-leikeissä on jujuna pukeminen ja mies-hahmoille ei ole useinkaan niin kivoja vaatteita ja asusteita. Aikamme kaupassa mietittyämme päädyimme kuitenkin ostamaan Kenin ottaen samalla riskin, että ensimmäinen reaktio olisi kauhistunut tai että ukkorukka päätyisi helistimien ja puupalapelien kanssa samaan laatikkoon. Sankarittaren äidin pyynnöstä ompelin muutaman vaatekappaleen herralle, jotta hänen ei tarvitsisi uimahousuillaan kulkea sekä töihin että juhliin. Päätin ommella prinssin vaatteet, jotta mukaan saataisiin vähän luksusta, koska sitähän Barbien ja Kenin elämä on. Kaikki on ihanaa ja hienoa, kultaa ja kimalletta! Joskus saattaa mukana olla draamaa ja juonitteluakin... Vähän kuin saippuasarjoissa! 

Syntymäpäiväsankari oli onneksi enemmän kuin mielissään uudesta tulokkaasta. Ensin pientä ihmettelyä, sitten hihittelyä...Vaatteet mukaan ja leikkimään! `Sä saat tän, tää ois tän poikakaveri..` Uusi kentsu soluttautui hienosti leikkiin mukaan ja toi uudenlaista ulottuvuutta elämään. `Tää ois näiden lapsi, se menee päiväkotiin..`  Niinhän se menee. Siinä on hyvä kertailla tilanteita, joita on jo ehkä tapahtunut tai sitten voi miettiä kuinka tilanteet menisi jos niitä tulisi. Toisten mielestä barbiet ja kenit on huuhaata eivätkä ole lapsen kannalta kehittäviä. Toisaalta, jaksammeko me aikuisetkaan koko aikaa kehittää itseämme ja mikäs sen kehittävämpää kuin leikkiä yhdessä ja harjoitella elämää -vaikka sitten nukeilla!