Sininen on minulle väri, josta pidän aina silloin tällöin. Tummasta sinisestä pidän vaatteissa ja muistan jo lapsena miten minusta tummansinisessä sametissa oli jotain upeaa. Jossain vaiheessa sinistä oli mieheni ja minun ensimmäisessä yhteisessä asunnossa niin paljon, että kyllästyin siihen kokonaan. Elettiin 2000-luvun alkua. Meillä oli siniset astiatkin. Sitten tuli kuvioihin mukaan punainen. Sohva oli pakko päällystää punaisella ja seuraavaan yhteiseen asuntoon maalattiin yksi olohuoneen seinistä punaiseksi. Makuuhuoneessa säilyi sininen. Nykyisessä kodissamme on oikeastaan aika vähän enää sinistä. Makuuhuone on ainoa, jossa sitä on enemmän. Ja jonkin verran pojan huoneessa.
Sininen lamppu makuuhuoneessa on kirppislöytö, uutta mutta vanhahtavaa tyyliä. Tapettikin on siniharmaata kuviotapettia. Pikku hauveli on kulkeutunut mukana lapsuudesta. Se on matkamuisto sedältäni.
Sininen mariskooli on oiva karkkikulho, josta on kiva vaivihkaa napata yksi karkki. Ja toinen. Elvis mahtailee hyllyllä valkoisessa jumpsuitissaan ja viitan vuori on sininen. Aloha! Tämä Elvis ei ole kuitenkaan Havaijilta.
Pojan huoneessa sinistä on siellä täällä, kuten kyllä kaikkia muitakin värejä. Tämä juna on myös kirpputorilöytö ja siinä on hyvä säilytellä tärkeitä pikkutavaroita. Onpas pöytä pölyinen! Olisi ehkä syytä heilutella siellä vähän rättiä....
Tyttären huoneen ainoat siniset väriläiskät ovat vanha lasten ompelukone ja koulupöydän tuoli. Muuten huone on.... mikäs muukaan kuin pinkki!
En tarkoituksella ole makuuhuoneeseen etsinyt sinisiä sävyjä, mutta
näissä tyynyissä oli jotain viehättävää ja ne sattuivat olemaan vieläpä
alennuksessa, joten ne päätyivät lepäilemään päiväpeitolle. Itse tehty kissataulu olohuoneessa on myös jostain vuosikymmenten takaa, ehkä juuri siniseltä ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti